Minä, kirjoittaja

Okei, jos vaikka kirjoittaisin ensin vähän tästä tämänhetkisestä kirjoitusprosessistani. Sain juuri tänään lopulta luotua ihka ensimmäisen blogini, eikä minulla ole oikeastaan hajuakaan miten homma toimii. NO, sain ainakin taustakuvan vaihdettua, joten tärkeimmät asiat ovat sentään kunnossa.

Enkä muuten ole nyt kirjoittanut oikein mitään vähään aikaan, joten koettakaa kestää.

Mitä kirjoituskokemusteni alkuaikoihin tulee niin voisin sanoa, että kokemuksia oli jokseenkin vaatimattomasti. Ala-asteella en varsinaisesti kirjoittanut muuta kuin mitä koulussa piti, mutta toisaalta olivat ne jutut joista vielä jotain muistan kuulemma aika mielikuvituksellisia. Ainakin niissä oli paljon sci-fi-elementtejä. Ylä-asteella jatkui aika lailla sama meininki, joskin tehtäviä on siltä ajalta jäänyt vähemmän mieleen. Kyseisenä ajanjaksona piirtelin enemmänkin sarjakuvia. Tällä kohdin ei siis vielä kuulosta järin jännittävältä saati lupaavalta.

Mutta kuten jokaisessa hyvässä kertomuksessa nyt sitten tapahtuukin jotain jännää, tai ainakin nyt tapahtuu jotain. Lukiossa kannustava palaute ja mielenkiintoisemmat aiheet saivat aikaan muutoksen. Tarkalleen ottaen ne saivat minut kiinnostumaan kirjoitetusta sanasta ja siitä mitä voisin luoda sen avulla. Erityismaininnan ansaitsevat mielipidekirjoitukset, joista muistan erityisesti yhden, jossa sain valita itse mistä kirjoitin. Kiskaisin kyseisestä tehtävästä varmaankin parhaan numeroni siihen asti ja sain jopa rohkaisevat kommentit, vaikka tietenkin ne vähätkin välimerkit olivat taas ihan väärissä paikoissa.

Toinen mieleen painunut kokemus tulikin yllättäen kuvaamataidon puolelta, kun piti kuvitella itsensä taulun sisään. Tuo parin sivun mittainen tilannekuvaus havahdutti siihen, että minähän voisin vaikka kirjoittaa kirjan. Eikö kuulostakin nerokkaalta idealta? Niin minä sitten tavallaan teinkin. Englanniksi. Ihan tosi. Englanniksi sen vuoksi, että ajattelin sen olevan hyvää harjoitusta kesän ajaksi ennen viimeistä vuotta lukiossa. No eihän siitä mitään kovin mahtavaa tullut, enpä ole mokomaa sen jälkeen edes pahemmin tohtinut vilkaista.

Nyt tämä teksti alkaa näyttää jo niin pitkältä, että voisin hypätä nykyaikaan. Halusin siis mukaan tähän opintojaksoon kuullakseni pitkästä aikaa vähän enemmän palautetta kirjoituksistani. Täältä sitä ainakin pitäisi saada. Myöskin kokemusta pitäisi hankkia, jos vaikka sitten saisin toteutettua yhden lukuisista kirja-ideoistani jonakin päivänä.

Minä kun pelkäsin, että tästä tulisi liian lyhyt...